Vankilaparakkeja on jäljellä vain kaksi, vankila ja kidutussellit ovat nähtävillä, sekä joitain hallinnollisia rakennuksia, kaasukammio ja krematorio kammottavine uuneineen.
Alue on oikeastaan vain hiljainen ja surullinen. Muistomerkeistä jäi mieleen keskitysleirin homoille pystytetty muistomerkki; tällä leirillä oli erityisen paljon homoseksuaaleja. Muistomerkkejä oli toki muitakin.
Hiljaiseksi veti myös nähdä polttouunien suuaukoille sytytetyt kynttilät...
Leirillä kuolleiden, yli 40 000 ihmisen tuhkat siroteltiin läheiseen metsään, joka tuntuu kuiskailevan jo omaa kieltään. Kaupungin asukkaat (leirin aktiiviajan asukkaat) ovat kertoneet jälkipolville, että se haju, mikä krematoriosta levisi kaupunkiin, kun ihmisiä poltettiin, ei unohdu heiltä koskaan.
Järkyttävää tunnelmaa kuvaavat eniten valokuvat, videot ja näyttelyt, joita on useassa eri osastossa. Jotkin näistä perehtyvät kertomaan yksittäisten henkilöiden sydäntäsärkevistä kohtaloista.
Vuosittain Dachaussa käy noin 800 000 turistia.
En suosittele paikkaa kovin pienten lasten kanssa. Voi olla vaikea selittää paikan tunnelmaa ja lisäksi kuvat kertovat hyvin ahdistavista asioista.
Tutustu ennakkoon:
Petri Paavolan kotisivut/Dachaun historiaa (tällä sivustolla upeasti esitelty holokaustia ja keskitysleirejä!)
Pienimatkaopas/ Dachau (Täällä myös vinkkejä päiväretken tekoon Münchenistä Dachau:un)
Hs.fi/matkailu/Dachau
Kuvia alueelta, kaasukammiosta ja uuneista: Dachaun kuvia Googlesta
(Dachaun portin kuva Googlesta)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti